Kyllä minä niin taas mieleni pahoitin…
Eilen oli kuopuksen 4kk neuvola. Intoa puhkuen rattailla kohti neuvolaa, kylläpä on kiva mennä kun on niin iloinen ja hyvin voiva vauva, ja osaakin jo vaikka mitä.
”Kääntyykö jo vatsalleen?” -Juu on kääntynyt jo 3kk ikäisestä asti. Tosin lapsi makaa selälään neuvolan pöydällä, eikä tee elettäkään että kääntyisi vatsalleen, hymyilee vaan. Siinä sitten miehen kanssa kilpaa soperrettiin että kyllä hän kotona on heti vatsallaan ku lattialle laittaa….. Terveydenhoitaja naputteli tyynenä koneelle ja lapsi pysyi selällään.
”Annatko rintamaitoa?” -No siis joo, hyvin vähän kun sitä ei oiken tule, mutta siis joo imetän hiukan. ”Paljonko sitä korviketta menee suurinpiirtein lisäksi?” -No lähdetään siitä, että tuo lapsihan kiskaisee 200ml heittämällä. Tässä vaiheessa terveydenhoitajan silmät pyöristyivät.. ”ai siis vielä rintamaidon päälle?” -Niinno, kun en minä sitä tissiä kokoaikaa tyrkytä. Ja taas alkoi naputus koneelle. Tässä vaiheessa tunsin itseni jo huonoksi äidiksi. Mutta ei siinä vielä kaikki… ”Syötkö monipuolisesti ja juot riittäävästi? Kyllä sitä maitoa tulee kun vaan muistaa syödä ja juoda.” -No voi perseensuti, kun ei tule. Ei tule vaikka kuinka roikottaisi lasta tissillä. Nälkä on kova vielä, vaikka on äitin nahkapussia lutkutettu. Terkut vaan terkkarille, että illallakin meni vielä tissin päälle 210ml sitä halvatun korviketta. Ja kiitos vaan kysymästä, kyllä on bataattia maisteltu. Ihan itse keitin ja soseutin. Saako siitä pisteitä? Ai kuusi kuukautta täysimetyksellä suositus, no sillälailla.
Lapsi kankeaa itsensä sylissä istuma-asentoon, on tehnyt sitä jo monta viikkoa. ”Ei vielä saa istumaan nostaa!” -Öö, tuota kun hän kankeaa ihan itse itsensä tähän asentoon. (lapsi kuin vieteriukko sylissä, selkä suorassa ja istuma-asennossa) ”Mutta kyllä hän on vielä liian pieni, ei missään nimessä istumaan!” Laitan lapsen vauva-asentoon, ja poing, hän on taas istumassa. ”Et sinä saa kuule istua vielä.” -Arvaa olenko yrittänyt sanoa, epäilen että hän ei vielä ymmärrä minua. ”Pidättekö häntä paljon sitterissä?” -No ei, hän on melkei kokoaika lattialla… (Ilmeisesti hän kuvitteli että meillä vauvaa istutetaan vallan sitterissä..oi perkele)
Kun vaatteet on lapselta riisuttu, ja hän vihdoin suostuu kääntymään vatsalleenkin, ihastellaan hänen ihoaan. Kyllä on niin kaunis ja hyvä iho. Kainalokuopassa on pieni punainen läikkä. ”Kuinka usein te kylvetätte häntä?” -No joka lauantai on kylpypäivä, mutta siis tottakai joka aamu ja ilta tehdään pesut… (Mieleni teki kysyä, että ihanko totta näitä kuuluu pestäkin??) ”Niin, kyllä joka aamu ainakin on ihan hyvä pestä takapuoli yön jäljiltä, niin saa pissanhajun pois.” (Kuunteliko se yhtään mitä minä sanoin???)
Käyrien mukaan menee mukavasti… ”Hän on sopivasti pyöreä vauva.” Jaaha, kohta ollaan siis ravitsemusneuvojalla. Lapsi siis syntyessään jo liki viisi kiloinen.
Lääkärikäynti sujui mukavasti, kaikki kunnossa. ”Ja nyt saa sitten istuttaa sen mukaan mitä hän itse nousee istumaan, koska noin jäntevästi jo istuu.” Ilmeisesti lääkärillä ja terveydenhoitajalla on eri suositukset… Sanoin myös varovasti lääkärille, etten meinaa imetyksestä stressata, ja hän hymyili ja sanoi ettei kannatakkaan.
Mutta kyllä kotimatkalla pääsi pari ärränpäätä…
Voi itku noita Tätejä 😉 Onneksi lääkärillä sentään oli ne hiukan erilaiset suositukset. Pääasia että Te kaikki voitte hyvin <3