Koulukiusaaminen
Ensinnäkin, kyllä, olen hyvin vahvasti koulukiusaamista vastaan. Itseäni on kiusattu ala- ja yläasteella pituudestani. Tähän jumalaiseen runkoon kun on kertynyt mittaa 178cm, niin valitettavasti se riitti. Eikä asiaa helpottanut, että rintavarustukseni on varsin heikonlainen (kahden lapsen imettämisen jälkeen enää kansallispuvun taskut.), joten sen päälle että kuulin pituudestani, kuulin myös huudot ”lauta!”. Mutta selvisin, vaikka asiaan ei koskaan puututtukaan. 80- ja 90-luvulla peruskoulua käyneenä, oli kielikello jos meni opettajalle kertomaan.
Noh, mutta asiaan. Rakas esikoiseni on eilen ollut kahden kaverinsa kanssa opettajan puhuttelussa koskien koulukiusaamista. Ovat opettajan mukaan kiusanneet heidän luokkalaista poikaa. Kumma juttu, tämä poika itse on yleensä se joka kiusaa, ja ärsyttää. Huutelee mitä sattuu, pierii tunnilla ja sikailee. (Ja ei, ei se oikeuta edelleenkään kiusaamaan ketään, se ken pierua pihtaa, niin siinä on muutakin vilppiä, näin vanha kansa tietää kertoa.)
Tämä ”kiusaaminen” on ollu taskulampun päälle pistämistä. Kyllä! Pojan repussa on roikkunut lamppu, jota nämä muut pojat ovat leikillään (kiusallaan) sytyttäneet. Ja tästä syystä pojan äiti on ilmoittanut kouluun että hänen poikaa kiusataan. Noh, tämä hänen pikku enkelinsä on toistuvasti töninyt omaa poikaani, kaatanut ojaan, huutanut saatanan kusipääksi ja näytellyt keskaria. Mutta että siis TASKULAMPPU!!
Opettaja on huutanut (todellisuudessa siis varmasti korottanut ääntään, mutta lapsestahan se voi tuntua huutamiselle) että poikien on turha yrittää puolustaa itseään, ja että tämä poika on yksinäinen. Minun lapseni onneksi, ja opettajan epäonneksi, rakastan kirjoittaa reklamaatioita. Jos olen itse käskenyt lasta välttää kyseisen pojan seuraa, koska tämä kiusaa, niin turha siinä on opettajan poikia syytellä. Ja kyllä se vaan niin on, että perusoikeuksiin kuuluu saada puolustaa itseään.
No, kyseisen pojan äiti on lähimarketissa töissä, ja on samanlainen huutaja kuin poikansakin. Raskaana ollessani, miehelleni saunakaljaa (kyse siis max. kahdesta pullosta) ostaessani, hän kailotti kovaan ääneen miten raskaana olevan ei sovi kaljaa juoda… perässä julmettu kassajono. Nice, kiitos. Varsinaista asiakaspalvelua!
Pilasin varmaan opettajan päivän Wilma-viestilläni. Jätin siihen kirjoittamatta kuitenkin mieheni terveiset. ”Saatanan apina!”
